Vuosi ennen talvisotaa Lauri ”Tahko” Pihkala tarttui kynään ja kirjoitti Suomen Ladun ensimmäisen strategian. Silloin elettiin myös aikaa ennen kesäolympialaisia, jotka oli myönnetty tiukan ottelun jälkeen Suomen järjestettäväksi vuonna 1940. Tokio hävisi Helsingille. Kuten nyt tiedetään, olympialaisten aika tuli sitten 12 vuotta myöhemmin.

Tuo kirjoitettu strategia oli kuitenkin Suomen Ladulle hyvin tärkeä, koska tarvittiin suuntaviivat ja tarkat ohjeet tulevalle toiminnalle. Tätä toimintasuunnitelmaa Tahko oli varmaan miettinyt jo vuosia ennen Suomen Ladun perustamista (1938) ja koko ensimmäisen toimintavuoden ajan. Se koettiin siinä määrin tärkeäksi, että koko strategia (pl. Karjalan alueen latureitit) julkaistiin Otavan kustantamana kirjana ”Suomen Latuja” – mutta vasta talvisodan jälkeen joulukuussa 1940.

Tässä tarinassa ei käsitellä tuon mielenkiintoisen strategian sisältöä, jossa pääpaino oli latujen ja polkujen suunnittelussa ja merkitsemisessä kautta Suomen. ”Mikä on tärkeintä, jos halutaan saada suomalaisia hiihtämään ja patikoimaan: se, että on latuja ja polkuja, joille löydetään mukavasti, jotka ovat hauskoja kulkea – eivätkä lopu kesken.” Tietysti esillä olivat myös kuvaukset hyvistä hiihtovälineistä ja -varusteista. Nyt keskityn vain toiminnan perusteluihin.

Kaiken lähtökohtana Tahkolla – Suomen Ladun perustajalla ja aktiivisella toimijalla – oli taustoittaa uuden järjestön tuleva toiminta. Vaikka elettiin kesäolympialaisten huumaa ja Helsinkiin oli saatu hieno olympiastadion, ilmaisi Tahko tuntemuksenaan, että Suomen liikunta pyrkii luontoon: ”Olemme siirtymässä kaikesta stadionurheilusta poispäin vievään kehitysvaiheeseen.” Hänen mielestään varsinkin kaupunkien ja muiden asutuskeskusten väki on alkanut sunnuntaisin retkeillä, suunnistaa ja hiihtää kuten urheilun alkuaikoina kansa harrasti saarissa käyntiä.

Tahko Pihkala ei kuitenkaan ollut vain kuntoliikunnan puolesta puhuja, vaan hän halusi kaikkien liikuntaihmisten yhteistyötä: ”Suomalaiselle ’kansansielulle’ on terveellistä ja välttämätöntäkin päästä joskus ja useinkin yhteen yhyttämään, innostumaan samoista asioista, ihailemaan samoja saavutuksia, sykittämään sydämiä samassa tahdissa.” Hän otti samalla kantaa tämän päivän ajankohtaiseen asiaan: ”Onneksi ovat kesäiset arki-illat niin valoisia, että liikunta ja urheilukilpailut ainakin kaupungeissa ja taajamissa ehditään suorittaa valoisana aikana.”

Liikunta ja ulkoilu olivat Suomen Ladun strategiassa jo vuonna 1939 vahvasti esillä. ”Nykyajan oloissa tarvitaan liikuntaa kaikille. Ihminen on luotu liikkumaan ja on sen takia kuin kala kuivalla maalla nykyaikaisessa kaupunkiympäristössä ja elämänlaadussa, jonka kaikkien mukavuuksien punaisena lankana on liikunnalta ’säästäminen’ ja siitä johtuva kunnon menetys.”

Ulkoileminen kaikissa muodoissaan ei ollut Tahkolle mikään muodin oikku, vaan ”perittyjen elintärkeiden tarpeitten vaatima vastalause koneellistuvaa ja omakohtaisten liikuntaponnistusten puutteesta kuihtuvaa elämänlaatua vastaan.”

TJ, lähde: Suomen Latuja; Otava 1941.